Vahingonkorvausasiat

Sopimukseen sitoutuneella osapuolella on velvollisuus täyttää sopimuksen mukaiset velvoitteet. Mikäli hän ei täytä tätä velvollisuuttaan, hän on vahingonkorvausvelvollinen toista osapuolta kohtaan. Tätä kutsutaan korvausvastuuksi sopimussuhteessa. Se eroaa sopimuksen ulkoisesta vastuusta, jolla tarkoitetaan tilannetta, jossa vahingon aiheuttajan ja kärsijän välillä ei ole sopimussuhdetta, ja vahinkoa aiheutuu sivulliselle.  Tässä tilanteessa vahingonkorvausvastuu perustuu joko yleiseen vahingonkorvauslakiin tai johonkin muuhun normiin, joka velvoittaa korvaamaan sivulliselle aiheutettua vahinkoa.

Vahingonkorvausasiat ovat hyvin erilaisia ja mutkikkaita riippuen sovellettavasta laista. Meillä on kokemusta vahingonkorvausasioiden hoitamisesta ja näytön hankkimisesta korvausvaatimusten perusteeksi. Toimeksiantoa vastaanottaessa selvitämme, mitä asiassa on tehtävissä ja mitkä mahdollisuudet meillä on hoitaa asia.

Yleinen vahingonkorvauslaki

Yleinen vahingon korvaamiseen sovellettava säännös on vahingonkorvauslaki, joka ei koske, ellei toisin ole säädetty, sopimukseen perustuvaa tai muussa laissa säädettyä korvausvastuuta. Vahingonkorvaus käsittää vahingonkorvauslain mukaisen hyvityksen henkilö- ja esinevahingosta, tietyin edellytyksin kärsimyksestä sekä sellaisesta taloudellisesta vahingosta, joka ei ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon.

Erityislainsäädäntöä

Muita korvausvastuuta koskevia lakeja ovat esimerkiksi työtapaturma- ja ammattitautilaki sekä liikennevakuutuslaki, jotka korvaavat töissä ja ajoneuvon käyttämisestä liikenteessä tapahtuneita vahinkoja.  Potilasvahingot korvataan pakollisen potilasvahinkolakiin perustuvan vakuutuksen perusteella, ja rikoksella luonnolliselle henkilölle tai kuolinpesälle aiheutettu vahinko korvataan valtion varoista rikosvahinkolain nojalla.